Aina se iskee: Joulukiire. Vaikka kuinka päätin etten tänä vuona ota ressiä ja kerkeän varmasti hyvin,niin kuinkas ollakkaan,tulee KIIRE!
Aamulla lähdin jouluostoksille rennoin mielin,tarkoituksena napata vain ne mitä listalla lukee.. No mitäpäs sitten kun niitä tiettyjä toivottuja juttuja ei sitten löydykkään? Ei vaikka useammasta paikasta käyt etsimässä? No iskee tuskanhiki,paniikki,huumori alkaa loppua ja tekee mieli haistatella kaikille joulurenkutuksille mitkä ostoskeskuksissa soi. Ja nälkäkin pukkaa päälle niin että taju meinaa mennä. Eihän siinä,mutta tässävaiheessa on aika epätoivoinen olo kun tietää että kotona odottaa 1kg kuorimattomia porkkanoita ja samanverran lanttuja,3kg kuorimattomia perunoita,sekä tekemättömät pasteijat ja piparit. Joten pari puhelua,yksi lahja tulee saajalleen vasta joulun jälkeen ja pari pakettia muutti sisältöään.
Huh,huh. Nyt uunissa paistuu lanttulaatikot,hellalla porisee riisipuuro jota varten keitetyt porkkanat odottavat soseena ja ne 3kg pottuja kuorittuina odottamassa vapautuvia kattiloita. Pipari ja pasteija-talkoot on siirretty huomiselle. Ja on kuulkaas väsy! Pottulaatikko saakin sitten oletettavasti yön yli imellyttyä uunissa ja paistetaan aamulla loppuun.
Lahjojen paketointi odottaa vakaata kättä ja hereillä olevaa äitiä,koska nyt silmät lurpsaa jo.
Tällaisella meikillä sitä sitten oltiin shoppailemassa.
Ja nyt takaisin laatikoiden pariin. Palaillaan!